Palautetta

Kuka idiootti tunnustaa suunnitelleensa pilttipurkin??? Inhoan laittaa kantta takas paikoilleen ko se on jo kerran aukastu. Ei onnistu sitte millään. Kansi jää aina johonki suuntaan vinoon. Ärsyttää myös se mutka joka tulee ennen korkkia. Sinne on mössöruuan hyvä piiloutua. Paska purkki!
Huh, helppotti.

Saa niistä joku näköjään aikaseksi jotain kivaaki:

Pesun kestävä

Siellä ne pyörii tarkan valvonnan alaisuudessa. Linkouksen kohalla loppuu mielenkiinto, vauhtia on ilmeisesti liikaa.

Iiro konttaa, kooro inttaa...?

Mummo vetelee konttikieltä tost noin vaan.. multa se ei luonnistu mutta.. Iiro siis tosiaanki konttaa! Hatarasti mutta konttaus -kriteerin täyttävästi!
Tänään hain postista Iirolle rollaattorin jolla se voi alkaa opiskelemaan ns. normi-ihmiseksi tulemisen seuraavaa astetta: kävelyä.

Meillä on ollu viikon raihnanen ja aika epämukava vieraspatja valtaamassa olohuoneen lattiaa. Suurin ja oikeastaan ainoa syy siihen on Iiro ja sen 80% parempi viihtyvyys lattialla, patjalla touhuamassa. Sain sitte eilen illalla inspirashuunin ja tein Iiborille pienemmän ja stylemmän leikkialustan. Ei arvostanu! Leikki patjan vieressä matolla.

PaaPiin TSI-Bambi sulautuu kivasti ympäristöönsä. Se on niin ihana.. ja tosi turha mutta ihana!

Minun pitäis virkata ainaki matto ja lehtikori. Virkkausinto on näköjään nopeasti ohimenevä virusperäinen tauti. Iskee kerran vuodessa. Kukkaruukkuun (peltipurkkiin) sain kuitenki väännettyä suojakuoret vähän aikaa sitte. Se oli hyvä homma.

Kiirreellistä

Oltiin Torniossa reissussa ja hommaattiin Iirolle matkasänky oloa helpottamaan. Voin kertoa että tuohon matkasänkyyn Iiro mahtuu vielä 18 vuotiaanaki, on se niin iso laitos. Siellä se hillu välistä mielissään ja välissä ei niin mielissään. Iiro tykkää nykyään litistää naamaansa erinäisiin pintoihin ja asioihin. Läpi se ei vielä tuolla tekniikalla ole päässy niistä mistään.

Vielä se ei istu itte mutta kehitystä tapahtuu hela tiden. Ryömimisvauhti on suhteessa siihen minne halutaan. Jos tähtäimessä on Sylvin vesikippo niin sitte mennään lujaa. Telkkarista katellaan vain mainokset. Lipaston alalaatikosta revitään tavarat äkäsesti ulos. Omat lelut ei kiinnosta, Sylvin leluissa on se jokin joka vetää puoleensa, se mätä haju. Luulisin.

Iiro on periny Akilta paitsi ulkonäön niin myös hitonmoisen kiinnostuksen tekniikkaan. Kännykkä, aparaatti ja digiboxin valot saavat Iiron kunnioituksen ja ihmetyksen valtaan. Valoja hamutaan tv-tason hyllyiltä vähän liian luottavaisesti olemassa olevaan osamiseen nähden.
Apuun saapui Niksi-Pirkka: Piikkimatto on nykyään meän arjenhelpottaja nro1.

Lesoilua kierrätykseen menevien kartonkien kanssa:

Tekniset tiedot: Hampaita on 2. Painoa 7030g ja pituutta 68,2cm. Ikä alkaa olemaan 8kk.

Alotettiin muskari. Hämmentävää touhua. Alkujärkytyksestä toipumiseen meni 15min. siis mulla. Iiro tykkäs. Minua pelotti että ne laulut jää soimaan päähän non-stoppina. Ei onneksi jääny. En muista enää yhtään kipaletta, ärsyttäähän sekin..

Voimakasta lomailua

Lomalomalomaloma. Ollaan kierretty ainaki PowerPark ja JukuPark. Iiro chillaili suurinmmaksi osaksi rattaissa ja piti seuraa henk. koht. avustajilleen. Mie ja Aki juostiin laitteissa ja liukumäissä.

Iiron eka trippi Jukuparkkiin alkamassa. Kuvassa näkyy myös harvinaisen ruma pehmolelu, Haisulin irvikuva, jonka Aki osti poikaparalle tuliaisksi.

Ensin se pelottaa, sitte naurattaa ja sitte se on ohi.

Iiro veneilee. Salla tukee toimintaa.

Highlightsit: Iirolle pullahti eilen hammas nro1! (tai oikeammin nro 41)
Tämä havainto tehtiin Kokkolan h&m:ssä ko Iiro yritti jyrsiä itseään irti Johannan sylistä.
Ja jotta eilinen päivä ei olis ollu ihan täydellinen niin minua pisti pieni mutta ilmeisen pirullinen ampiainen. Teki kipeää mutta hengissä selvittiin. Jeah!