Tyytyväisenä oikeinki lepposa patukka, tyytymättömänä "hiukan" kärsimätön.
Iirosta on alkanu olemaan ihan oikeasti apua. Paistettiin yks päivä lättyjä ja Iiro oli elementissään kun sai tiputella voiköntsiä pannulle. Mieluiten se seuraa ruoanlaittoa pöydän reunalla ja toistelee itseään muistuttaen 2 sekunnin välein poppa -sanaa.
Sama sanan-jankutus-ilmiö tapahtu ko ajettiin autokaupan piha ympäri mutta se oli meän oma syy. Auto, auto, auto, auto, auto, auto, auto,auto...
Ensilumi yllätti myös Iiron. Se inhos sitä. Järkytyksestä toivuttiin 10 minuutissa ja sain sen jopa kikattamaan pulkkakyydillä.
Ainoa asia mitä inhoan talvessa on lapsen pukeminen ulos.
Lisähaastetta tuo 2 lapsen pukeminen ulos. Siihen täytyy varata tunti.
