Turn off the lights!

Nyt on taas se aika. Pimeä tulee liian aikasin ja se tarkottaa sitä että jouluvalot loistaa melkein joka tontilla. Ne pomppii silmille. Olen varmaan ainoa ihminen maailmassa joka haluais käyä korjaamassa "jouluvalovahinkoja" toisten pihoilla, mutta olen malttanu mieleni ja pitäny kaiken tuskan sisälläni, tähän asti.

Pahimmat valomokat TOP6.

6. Valomatto. Ihana keksintö ja kuvittelinki että minun silmät on pelastettu ko nämä tuli markkinoille mutta ei. Suurin osa ihmisistä osaa kyllä laittaa maton nätisti/tasasesti kohteen ympärille mutta eilen näin pensaan jonka päälle matto oli vain heitetty. Se tosiaan näytti vain valomatolta joka ootteli Aladdinia saapuvaksi. Classy!

5. Siniset jouluvalot. Näitä olen nähny myös vilkkuvina. Ne saa yllättäen minut voimaan pahoin.
Tykkäsin 10 vuotta sitte sinisestä kovasti. Innostuin siitä niin paljon että lopulta mulla oli kaikki sinistä, tapetista astiastoon. Sain yliannostuksen ja sen jälkeen en ole sietäny sinistä oikein missään. (paitsi nykyään vaatteissa) Tätä tietoa en ole saanu menemään äitini päähän ja edelleen mulle tulee lahjaksi juttuja joissa on ainaki vähän sinistä jossaki nurkassa. Tekee sen oikeastaan varmaan piruuttaan.

4. Punaset jouluvalot.
Tähän syyllistyin kerran itsekin. Aattelin että ne olis kivan joulusia. Ei ollu. Joulua oli ihan liikaa. Meän kuisti näytti Moulin Rougen lavastukselta 15 min. Ei minun juttu. Jos jollaki on tarvetta kirkkaan punasille led-valoille niin täältä saa hakea. Voi laittaa kivasti sisälle tai ulos.

3. Moniväriset jouluvalot. Ei vain toimi. Olen kyllä syyllistyny näitten ihannointiin lapsena mutta olinki silloin hyvin nuori.

2. Jouluvalojen asettelu väärin: Jos pihalla on iso puu, niin ei valoja voi laittaa vain yhdelle alimmaisista oksista. Jos ne ei riitä koko kuuseen niin pitää hommata pienempi puu tai ne pitää jättää laittamatta. Jos omistaa jouluvalot niin niitä ei saa vain viskata nauhana pihakuuseen/mäntyyn/katajaan/ihan mihin vaan, vaan ne pittää yrittää saaha tasasesti levitettyä. Myöskään pyykkinarua ei saa valasta jouluvaloilla, ellei se ole aivan välttämätöntä.

1. Valoputket. Tarviiko tähän perusteluja?
Pahimmillaan olen nähny putkia jotka valasee melkein ikkunan ympärystä tai melkein kuistia tai että niistä on tehty melkein esim. sydän keskelle seinää mutta jotenki se 2 metrin pätkä ei riittänykkkään koko hommaan ja jäi ikävästi kesken mutta antaa sen olla. Ja ensi vuonna uudestaan! EN KESTÄ!

Ja nyt kun aloin ajattelemaan asiaa tarkemmin, niin kotikotona Ylimuoniossa tais just tulla BINGO, 6/6. Kaikkea on kokeiltu! :D

Tekstiilikaksoset

Olen aktiivisesti harrastanu Iiron vauvakuvien kopiointia Lassen naamalla. Hirveen kätevää hommaa ko heti näkee ettei ne niin samannäkösiä olekkaan.

Iiro 12.3.2011

Lasse 17.11.2012

Iiro-kötkäle

Lasse-pötkäle

Iiro kotiutumistunnelmissa

Lasse ja iso-Iiro

Aina ei pysty täydellisyyteen, Iirolla oleva alusta on edelleen käyttökunnossa, mutta kuvaushetkellä tavoittamattomissa.

Paras loppuun:
Viikset on ollu jääkaapin ovessa sen 2 vuotta. Vaatetus osu sattumalta kohilleen. Pienet Viiksi-Vallut.

Rekonstruktioimista riittäis vielä noin 7000 kuvan verran mutta ehkä on parempi lopettaa tähän tämä harrastus..

Lasse Einari

Semmonen nimi sille sitte napsahti. Olihan se taas haastavaa hommaa. Perinteitä kunnioittaen annettiin vauvanki nostaa hatusta nimi ja sieltä nousi Osmo. Nostohetkellä vauva oli hyvin uninen ja poissaoleva niin kumottiin tämänki lapsen oma tahto vanhempien oikeudella..luulen että Lasse kuitenki vielä kiittää meitä tästä.

Einari nimi on vain hauska ja tuli toiseksi nimeksi vain sen takia että Lasse narisee öisin/nukkuessaan ko muumipeikon mörkö.
Tästä asiasta Lasse ei välttämättä ole niin kiitollinen isona.

Santeri askarteli Lasselle party aminal-hattusen.

Arki kahen lapsen kanssa ei ole niin paha juttu mihin olin varautunu..aattelin että se on kaaosta aamusta iltaan, joka päivä mutta voin ilokseni kertoa että se on kaaosta aamusta iltaan noin joka toinen päivä! Välistä molemmat pojat on hiljaa yhtäaikaa pitkiäki jaksoja. Välistä täällä kuuluu itkua 2 äänisesti mutta vielä ei ole ollu niin pahaa tilannetta että itte yhtysin siihen kuoroon.

Aika kuluu kumminki tosi nopeaa, Lasse on kohta 3kk ja alkaa jo osottaa merkkejä siitä että kyllä siitä vielä ihminen kehittyy; hymy, check. jokeltelu, check.

Nyt se on jo niin iso poika että se ei enää vain itke ja nuku, vaan nyt se on jo hereillä, tyytyväisenä, hetkittäin.

Iiro on alkanu toistelemaan sanoja hirveästi parin päivän ajan. Ensimmäinen oma kipalekki on sävelletty ja sanotettu. Sanat menee näin: aaauuto ajjaa, aauuto ajjaa... ja niin edelleen. Meni näköjään muskaritunnit hukkaan :D

Aauuto ajjaa, aauuto ajjaa...

Isoveljenä Iiro on ihan paras. Haluaa syöttää ja tuudittaa jos Lassea itkettää. Tunkee tuttia suuhun ja pyyhkii kuplat Lassen suupielistä (isoimmat kuplat puhkasee taitavasti etusormella).
Pelkäsin taantumaa mutta eipä se paljoa taantua voi, edelleen on vaipat jalassa yötä päivää.

28.9.2012

Iirosta tuli isoveli ja meille muutti omanarvontunteva pikku-ukko.
Tyytyväisenä oikeinki lepposa patukka, tyytymättömänä "hiukan" kärsimätön.

Iirosta on alkanu olemaan ihan oikeasti apua. Paistettiin yks päivä lättyjä ja Iiro oli elementissään kun sai tiputella voiköntsiä pannulle. Mieluiten se seuraa ruoanlaittoa pöydän reunalla ja toistelee itseään muistuttaen 2 sekunnin välein poppa -sanaa.
Sama sanan-jankutus-ilmiö tapahtu ko ajettiin autokaupan piha ympäri mutta se oli meän oma syy. Auto, auto, auto, auto, auto, auto, auto,auto...

Ensilumi yllätti myös Iiron. Se inhos sitä. Järkytyksestä toivuttiin 10 minuutissa ja sain sen jopa kikattamaan pulkkakyydillä.

Ainoa asia mitä inhoan talvessa on lapsen pukeminen ulos.
Lisähaastetta tuo 2 lapsen pukeminen ulos. Siihen täytyy varata tunti.

Haloo!

Aika söpöä.

PuolUkko

Eilen, aurinkoisena sunnuntaina, harrastettiin meille eksoottista ja hyvinkin outoa tekemistä: käytiin puolukassa. Puolukat ja variksenmarjat uppos Iirolle hyvin.
Reissu oli siitä erittäin kiva, että saatiin sangot täyteen alta tunnissa ja sitte voitiinki keskittyä itse syömiseen. Eväät ja makkaranpaisto kuuluu vahvasti jokaiseen retkeen.
Lappapuuroa meillä syödään tästälähtien melkein jokapäivä!

1234...

Rakastin ennen tapetointia mutta nyt Iiron huonetta rempatessa kohtasin semmosen vastustajan minkä kans en enää ikinä halua ottaa matsia.
Vatupassi, laser ja rullamittaki näytti jokainen eri kohtaa seinästä ja näin ollen ensimmäisen vuodan seinälle saaminen oli täynnä tuskaa, hikeä ja epätoivoa.
Laadukasta se kuitenki näytti olevan: ensimmäinen vuota kesti 6 repimiskertaa seinältä pois. Ennätys!
Voisin antaa katkeraa palautetta myös kohdistuksesta (siis sen puuttumisesta!) mutta mulla ei ole siihen tarvittavia sanoja saatavilla. Olen vähentänyt kiroilua.

Kip, kop, kip, kop..

Yleensä Iiro viipottaa omilla kumppareilla puolipäivää ja vaihtaa sitte kenkäkarderoopinsa vähän isompaan/juhlavampaan. Prosentuaalisesti kengät menee vääriin jalkoihin 80/20 mutta se ei näytä menoa haittaavan.

Ready, steady, GLOW!

Siinä se nyt on. Valmiina!
Aki hifisteli siihen "takavalotki", se on siis kohtalaisen kokonen yölamppuki tarvittaessa..

HALInapPULA

Iiro on liian kiinostunu kaikesta. Erityisesti eläimistä ja autoista.
Se ei tajua varoa mitään eläimiä, eikä eläimet sitä.
Sylvi ja Siiri saa osansa Iiron rajusta rakkaudesta vaikka kuinka yritetään ehtiä väliin. Maisa tajuaa väistellä.
Iiro osaa silittää nätisti, aika useinki, mutta sekuneissa innostus valtaa pienen miehen ja sitten jo "halataan" aka kuristetaan oikein viimisen päälle. Kovaa.

PiiPoo

Innostuin taas. Olen tehny jo kymmenkunta pipoa. Niissä on ommeltavana vain 2 saumaa eli ihan hyvät onnistumisprosentit!

Iiron pipoon piirtelin vielä muurahaisia. Alussa muutaman kerran huiskin niitä pois.. Nyt olen jo tottunu niihin.

Pieni projekti

Sain idean... ja Aki toteutti sen. Näin se meillä yleensä menee. En valita asiasta mutta Aki voi vähän valittaa..
Siitä tulee isona sängynpääty. Nyt se nököttää Iiron huoneessa ja odottaa että joku hiois ja maalais sen.
Mallina käytin härskisti tree -naulakkoa.

Viikon lopetus

Ollaan kasattu kasaan pieni porukka joka tekee Neljän tähden illallinen -ohjelman tyyliin ruokaa, paitsi että meidän formaatin nimi on Kuuden tähteen illallinen.
Minun ja Akin vuoro oli valmistaa ensimmäinen illallinen jo jokunen aika sitten mutta Salla sai jo ajatuksesta oksennustaudin. Syötiin silloin shitruunakanaa vajaamiehityksellä. Ellu oli ainoa joka tykkäs siitä. Me muut opimme sen, että sitruuna ja kana eivät oikein sovi yhteen.

Noh, viikonloppuna oli Ellun ja Kallen vuoro repästä. Sallaki sai oksennusrefleksinsä hallituttua ja saatiin kaikki 6 ihmistä +Iiro ihmisen puolikas pöytään. Vain alkuruoasta kerettiin ottamaan kuva. (savuporo- ja kinkkutahnaa leipäsillä ja päärynä kapaloituna parmankinkkuun).
Pääruokana oli taivaallista lammasta, kukkakaalipyrettä ja paistettuja kasviksia ja jälkiruoaksi vadelmamoussea suklaapikarissa
(pikari oli muuten tehty kastamalla vesi-ilmapallo suklaaseen, kun suklaa on kovettunut puhkaise pallo ja voilà!)


Laitan iiropitoisia kuvia. En jaksa enää kirjottaa eikä kukaan jaksa enää lukea.

Tornio

Parasta takatalvessa ja nuoskalumessa on se, että pääsee, siis pääsen muovailemaan isosti.
Ootan aikaa että Iiron aivokapasiteetti ja motoriikka on siinä pisteessä että voitais mennä yhessä rakentelemaan lumilinnoja, liukumäkiä ja tunneleita pitkin pihamaata.
Torniossa tuli lunta toissa keskiviikkona kunnolla, ja koska piha oli pieni, tyydyin muumiin ja pariin hattivattiin. Iiro tyyty katselemaan hommaa vierestä. Sitä ei vielä oikein innosta.

Iiro on aina digannu Johannan hellasta ja nyt se tajus että sinne pääsee piiloon. Iiro tajus senki että sinne voi piilottaa tavaroita (kenkiä). Tämä piilotuskausi on nyt vissiin aluillaan: esim. kattilalaatikoista löytyy pikkuautoja ja kapustalaatikosta löyty jopa Marikan kännykkä. Kenkiin Iiro piilottaa inhimillisesti vain palloja. Pelottaa koska se tajuaa että kulmikkailla esineillä saa enemmän vahinkoa ja viihdettä aikaan.

Ja se on niiiiin kerkeäväinen! Hiljaset hetket on pahimpia. Vessan ovi pyritään pitämään visusti kiinni koska Iiro tykkää pyhästä, pahasta kolminaisuudesta: pesuainekaapista, pöntön vedestä ja vessaharjasta.

Pienillä asioilla tyypin saa viihtymään. Yksi suurin huvi oli koirien ruokakipoilla leikkiminen...

..ja niillä rummuttaminen. Iiron käsittelyssä kattilan kannetki kolisi korvia hivelevällä voimakkuudella. Muskarista en ainakaan vielä ole havainnut olevan hyötyä, rytmi on kovasti hakusessa :)

Päänsisäinen

Iirosta on kehkeytymässä modernin taiteen tuottaja. Luulen kyllä että muutama hoito-täti on auttanu purnukan värittämisessä mutta vasemmalla olevat kynnen jäljet ovat kuulema herran omaa käsialaa.

Iiro on meikattu, puettu noidaksi ja raahattu heiluttulemaan pajunoksaa ekaa kertaa elämässään. Se hoiti hommansa tosi hyvin: onnistu näyttämään söpöltä. :D

Puskutraktori

Say Cheese!

Hoidossa oli maanantaina valokuvaus. Kun menin hakemaan Iiroa, se väläytti ihan pienen hymyn ko näki minut ja hoitotäti siihen tuumas että olispa se hymyilly noin kuvassaki.
Aika vakavaa settiä siis tulossa.

Iiro on kiivenny oma-alotteisesti ainaki tv-tason päälle ja sohvalle. Tänään tuohon ansioluetteloon voi lisätä aika vaarallisen mutta kuitenki onnistuneen suorituksen. Legot apunansa Iiro pääsi tiirailemaan maailmaa ikkunasta. Minun makuun se on liian kerkeävä ja ketterä.

Kameran mukaan sillä on otettu 8723 kuvaa. Iiron naama esiintyy niistä melko monessa.
En ole vieläkään oikein jaksanu syventyä kameran ominaisuuksiin ja säätöihin mutta eilen tein sillä semmosta taidetta talouspaperirullalla että heikompia hirvittää:

Ei mulla muuta.

Iirolla on asiaa

Se on ollut virallista 21.1 lähtien: Iiro tosiaanki oppi kävelemään! Itelle se oli taas pieni hämmennyksen paikka. Olin jo vahvasti tottunu siihen että se vain konttaa ja "polveilee" (kävelee polvilla) ja yhtäkkiä se viipottaa pitkin taloa niinkö oikea, hyvin pieni, ihminen.

Sanoja tulee suusta satunnaisesti ja vain harjaantunut korva ja hyvä mielikuvitus saa niille jonku suomenkielisen merkityksen ja tarkoituksen. Suht vahvoja ja asiaa tarkottavia sanoja on bongattu muutama: laaampfu (lamppu), papppa (pappa ja/tai poppa). Kissan nähdessä Iiro ei sano mitään sanoja, mutta alkaa kimittämään kovaa ja korkealta. Autoille on varattu pörinä-äänne. Rengaspaineita tutkitaan melko ahkerasti, auton koosta riippumatta.

Potolla Iiro on istunu tasan kerran. Vihasena ja tuloksetta. Lusikalla syömisessä on havaittavissa pieniä edistyksen merkkejä ja Iibori on ylpeä ja iloinen ko se saa joka 16. lusikallisen ite suuhun ilman apuvoimia.
Myös mukista juominen sujuu jo tosi hyvin...

..paitsi tässä.

Iiron naamaa erilaisilla lisukkeilla: