Viikon lopetus

Ollaan kasattu kasaan pieni porukka joka tekee Neljän tähden illallinen -ohjelman tyyliin ruokaa, paitsi että meidän formaatin nimi on Kuuden tähteen illallinen.
Minun ja Akin vuoro oli valmistaa ensimmäinen illallinen jo jokunen aika sitten mutta Salla sai jo ajatuksesta oksennustaudin. Syötiin silloin shitruunakanaa vajaamiehityksellä. Ellu oli ainoa joka tykkäs siitä. Me muut opimme sen, että sitruuna ja kana eivät oikein sovi yhteen.

Noh, viikonloppuna oli Ellun ja Kallen vuoro repästä. Sallaki sai oksennusrefleksinsä hallituttua ja saatiin kaikki 6 ihmistä +Iiro ihmisen puolikas pöytään. Vain alkuruoasta kerettiin ottamaan kuva. (savuporo- ja kinkkutahnaa leipäsillä ja päärynä kapaloituna parmankinkkuun).
Pääruokana oli taivaallista lammasta, kukkakaalipyrettä ja paistettuja kasviksia ja jälkiruoaksi vadelmamoussea suklaapikarissa
(pikari oli muuten tehty kastamalla vesi-ilmapallo suklaaseen, kun suklaa on kovettunut puhkaise pallo ja voilà!)


Laitan iiropitoisia kuvia. En jaksa enää kirjottaa eikä kukaan jaksa enää lukea.

Tornio

Parasta takatalvessa ja nuoskalumessa on se, että pääsee, siis pääsen muovailemaan isosti.
Ootan aikaa että Iiron aivokapasiteetti ja motoriikka on siinä pisteessä että voitais mennä yhessä rakentelemaan lumilinnoja, liukumäkiä ja tunneleita pitkin pihamaata.
Torniossa tuli lunta toissa keskiviikkona kunnolla, ja koska piha oli pieni, tyydyin muumiin ja pariin hattivattiin. Iiro tyyty katselemaan hommaa vierestä. Sitä ei vielä oikein innosta.

Iiro on aina digannu Johannan hellasta ja nyt se tajus että sinne pääsee piiloon. Iiro tajus senki että sinne voi piilottaa tavaroita (kenkiä). Tämä piilotuskausi on nyt vissiin aluillaan: esim. kattilalaatikoista löytyy pikkuautoja ja kapustalaatikosta löyty jopa Marikan kännykkä. Kenkiin Iiro piilottaa inhimillisesti vain palloja. Pelottaa koska se tajuaa että kulmikkailla esineillä saa enemmän vahinkoa ja viihdettä aikaan.

Ja se on niiiiin kerkeäväinen! Hiljaset hetket on pahimpia. Vessan ovi pyritään pitämään visusti kiinni koska Iiro tykkää pyhästä, pahasta kolminaisuudesta: pesuainekaapista, pöntön vedestä ja vessaharjasta.

Pienillä asioilla tyypin saa viihtymään. Yksi suurin huvi oli koirien ruokakipoilla leikkiminen...

..ja niillä rummuttaminen. Iiron käsittelyssä kattilan kannetki kolisi korvia hivelevällä voimakkuudella. Muskarista en ainakaan vielä ole havainnut olevan hyötyä, rytmi on kovasti hakusessa :)

Päänsisäinen

Iirosta on kehkeytymässä modernin taiteen tuottaja. Luulen kyllä että muutama hoito-täti on auttanu purnukan värittämisessä mutta vasemmalla olevat kynnen jäljet ovat kuulema herran omaa käsialaa.

Iiro on meikattu, puettu noidaksi ja raahattu heiluttulemaan pajunoksaa ekaa kertaa elämässään. Se hoiti hommansa tosi hyvin: onnistu näyttämään söpöltä. :D