Kaikki lähti siitä kun Aki halusi leikata hiukset pois. Säästettiin huimasti parturilaskussa ja leikkasin hiukset itte, Sylvin trimmerillä. Ihanaa hommaa, näkee välittömästi kättensä jäljen. Kun pää oli kalju ja ruma, muistin suureksi ilokseni että me saatiin lahjaksi se hartaasti toivottu lahjakortti perhekuvaukseen. FUUUUCK!!
Nyt pitää tehdä päätös: Päästänkö Akin kuvaan kaljuna(!), odotanko niin kauan että hiukset kasvaa Akin päähän (tarkottaa sitä että Iiro ei olis enään niiiin pieni!) vai hommaanko nopeasti varamiehen. Viiminen vaihtoehto oli minusta paras, sitä Aki ei valitettavasti hyväksyny. Voi mua.
Järkytyksestä toipuneena ja trimmauksesta kuitenkin innostuneena päätin ottaa seuraavaksi uhriksi Sylvin. Ei olis pitäny. Se on harmi ko on kerranki kunnon kone joka ottaa just sieltä missä sitä liikuttelee. Sylvi on nyt niin kalju että pissareissut on lyhentyneet kuudesta minuutista neljäänkymmeneen sekuntiin. Sylvi myös tarvii nykyään öisin peiton pienen ruhonsa päälle. Meillä ei ole enää koiraa joka näyttää Anita Hirvoselta, meillä on lemmikkirotta jonka korvat vaatii vielä "vähän" siistimistä. Noh, näillä mennään, ja mieluiten pimeällä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti