Tänään kyhäsin Iirolle pehmustebunkkerin siltä varalta jos lankku napsahtaa. 10 minuuttia seisoskelua ja sen jälkeen totaalinen kyllästyminen itkukiljumisen muodossa. Seisaltaan. Bunkkeri oli turha ja Iiro ovelampi ko luulin. Seisominen on edelleen tosi jees ja tukalassa tilanteessa apua saa kiljumalla. Kommunikointitaidot kohillaan!
2 kommenttia:
Hei! Justhan Iiro silloin heinäkuun viiminen viikonloppu konttasi - ja nyt jo nousee seisomaan! Kohta saat juosta perässä. :o)
Niinh. muutama juoksuaskel on otettu jo nyt. Siis mie olen ottanu. Kerkeäväistä sorttia nämä pikkuihmiset :D
Lähetä kommentti