Tornio

Parasta takatalvessa ja nuoskalumessa on se, että pääsee, siis pääsen muovailemaan isosti.
Ootan aikaa että Iiron aivokapasiteetti ja motoriikka on siinä pisteessä että voitais mennä yhessä rakentelemaan lumilinnoja, liukumäkiä ja tunneleita pitkin pihamaata.
Torniossa tuli lunta toissa keskiviikkona kunnolla, ja koska piha oli pieni, tyydyin muumiin ja pariin hattivattiin. Iiro tyyty katselemaan hommaa vierestä. Sitä ei vielä oikein innosta.

Iiro on aina digannu Johannan hellasta ja nyt se tajus että sinne pääsee piiloon. Iiro tajus senki että sinne voi piilottaa tavaroita (kenkiä). Tämä piilotuskausi on nyt vissiin aluillaan: esim. kattilalaatikoista löytyy pikkuautoja ja kapustalaatikosta löyty jopa Marikan kännykkä. Kenkiin Iiro piilottaa inhimillisesti vain palloja. Pelottaa koska se tajuaa että kulmikkailla esineillä saa enemmän vahinkoa ja viihdettä aikaan.

Ja se on niiiiin kerkeäväinen! Hiljaset hetket on pahimpia. Vessan ovi pyritään pitämään visusti kiinni koska Iiro tykkää pyhästä, pahasta kolminaisuudesta: pesuainekaapista, pöntön vedestä ja vessaharjasta.

Pienillä asioilla tyypin saa viihtymään. Yksi suurin huvi oli koirien ruokakipoilla leikkiminen...

..ja niillä rummuttaminen. Iiron käsittelyssä kattilan kannetki kolisi korvia hivelevällä voimakkuudella. Muskarista en ainakaan vielä ole havainnut olevan hyötyä, rytmi on kovasti hakusessa :)