Lasse Einari

Semmonen nimi sille sitte napsahti. Olihan se taas haastavaa hommaa. Perinteitä kunnioittaen annettiin vauvanki nostaa hatusta nimi ja sieltä nousi Osmo. Nostohetkellä vauva oli hyvin uninen ja poissaoleva niin kumottiin tämänki lapsen oma tahto vanhempien oikeudella..luulen että Lasse kuitenki vielä kiittää meitä tästä.

Einari nimi on vain hauska ja tuli toiseksi nimeksi vain sen takia että Lasse narisee öisin/nukkuessaan ko muumipeikon mörkö.
Tästä asiasta Lasse ei välttämättä ole niin kiitollinen isona.

Santeri askarteli Lasselle party aminal-hattusen.

Arki kahen lapsen kanssa ei ole niin paha juttu mihin olin varautunu..aattelin että se on kaaosta aamusta iltaan, joka päivä mutta voin ilokseni kertoa että se on kaaosta aamusta iltaan noin joka toinen päivä! Välistä molemmat pojat on hiljaa yhtäaikaa pitkiäki jaksoja. Välistä täällä kuuluu itkua 2 äänisesti mutta vielä ei ole ollu niin pahaa tilannetta että itte yhtysin siihen kuoroon.

Aika kuluu kumminki tosi nopeaa, Lasse on kohta 3kk ja alkaa jo osottaa merkkejä siitä että kyllä siitä vielä ihminen kehittyy; hymy, check. jokeltelu, check.

Nyt se on jo niin iso poika että se ei enää vain itke ja nuku, vaan nyt se on jo hereillä, tyytyväisenä, hetkittäin.

Iiro on alkanu toistelemaan sanoja hirveästi parin päivän ajan. Ensimmäinen oma kipalekki on sävelletty ja sanotettu. Sanat menee näin: aaauuto ajjaa, aauuto ajjaa... ja niin edelleen. Meni näköjään muskaritunnit hukkaan :D

Aauuto ajjaa, aauuto ajjaa...

Isoveljenä Iiro on ihan paras. Haluaa syöttää ja tuudittaa jos Lassea itkettää. Tunkee tuttia suuhun ja pyyhkii kuplat Lassen suupielistä (isoimmat kuplat puhkasee taitavasti etusormella).
Pelkäsin taantumaa mutta eipä se paljoa taantua voi, edelleen on vaipat jalassa yötä päivää.