Uli-uli-uli..

Sain vihdoin siirrettyä kuvat koneelle joka on jo sinänsä suuri saavutus mulle. Meän kameran usb-kolo on paskana ja on vain millin tuhannesosista kiinni että se tunnistaa kameran. Jos ja kun se joskus kolmannentoista nitkutuskerran jälkeen sen tunnistaa, niin istun hyvin kiltisti ja liikkumatta sen reilut 5 minuuttia ko se kuvia&videoita koneelle siirtelee.

Tämä on ikuinen oravanpyörä: mitä harvemmin kuvat koneelle siirrän, sitä enemmän niitä on ja sitä kauemmin jumitan liikkumatta koneen ääressä. Mitä kauemmin joudun koneen ääressä jumittamaan, sitä varmemmin teen virheheliikkeen esim. liian syvään hengittämällä ja joudun alottamaan alusta koko paskan koska connection on menetetty. EN KESTÄ!

P.S. Niin ja muistikortinlukulaitekonemasiina ei lue tuota korttia että sitäki on kokeiltu.

P.P.S.S.S Parasta tässä koko hommassa on se, että kamera kävi just vähän aikaa sitte kalliilla huollossa ja en muistanu silloin mainita vikoihin tätä kameran pientä raivostuttavaa ominaisuutta..

Nauttikaa kuvista. Nitten eteen on tehty työtä.

Iiro ei oikein enää välitä niin usein kuvattavana olosta. Lasse välittää.

Siellä nukkuvat. Vauva ja hampurilaislisukkeet sulassa sovussa.

Back to 90's. Yömyssy.

Minihamekilpajuoksu..